Kaksi viikkoa on jo kulunut siitä kun me astuttiin lentokoneesta ulos olessamme Gatwickin lentoasemalla. Melkein joka postauksessa mietin sitä kuin nopeaa aika menee ja jälleen kerran tekis mieli sanoa että aika menee nopeeta. Enään ei ole kuin kuusi viikkoa jäljellä!
Kauheasti on kerennyt mahtua näihin kahteen viikkoon. Meidän työpaikka on ehkä mahtavin paikka ikinä, Lontoo on aivan sairaan suuri kaupunki ja kaikki on outoa täällä, mutta silti alan tykästyä tähän koko ajan enemmän ja enemmän.
Oltiin tosiaan viikko sitten ekaa kertaa ikinä Lontoon siellä ''ydinkeskustassa'' kattelemassa Big Benit, London Eyet ja Tower Bridget. Ehkä siitäkin reissusta selittää enemmän kuvat ja videot.
Nyt kun rupesin miettimään mainittuani tuon, että enään vain kuusi viikkoa jäljellä, niin se aika hurahtaa hetkessä loppuun. Aluksi kaksi kuukautta tuntu aivan hullulta ajatukselta, nyt se tuntuu loppuvan kesken ennen kuin on kerennyt kunnolla alkaakkaan! :D Koska nämä kaks viikkoa on menny niin hurjalla tahilla että heikompia vois jo vähä hirvittää. Okei ehkä mä nyt lopetan tämän ressaamisen ajan loppumisesta, meillä on kuitenkin vielä niin paljon aikaa vaikkei se siltä tuntuiskaan!
Ite tavasin kassasedälle mun nimenki väärin. Nolis mä♥
Siinä oli joitain parhaimpia otoksia Lontoosta. Kuvasaldoa kertyi varmaan yli 400 + pari videota, mutta en aivan kaikkea jaksanut ladata, koska pitäis olla jo keräämässä energiaa että jaksaa huomenna lähteä taas katselemaan maailmaa. Täällä on oltu koko viikko flunssan kourissa. Ensin Marie ja nyt minä.. onneks oon niin reipas että sairastan viikonloppusin niin ei tartte missata yhtään työpäivää!:) Ja starbucksista on tullu meidän uus kaveri.. ahnana♥
Oon tässä parin päivän aikana myöskin ollut skypen kautta yhteyksissä kotiin ja vihdoin ja viimein vanhemmat sai hommattua myöskin webkameran! Ja niinku ylempänä on sanottukkin, sitä onnen määrää kun Jäbä tajus kattoa tietokoneen näyttöä samalla ku lässytin sille♥
Aaa nää pari viikkoa on sisältäny niin paljon kaikkea taas. On ollu näyttö, viimesiä työpäiviä, leikkitunteja, paljon liikuntaa, pakkailemista, siivoamista, suunnittelua, panikointia, synttärilahjoja puolin ja toisin, mutakakkua. Aivan kaikkea löytyy!
Sain kauan panikoimasta näytöstäni kuitenki parhaan mahollisen eli kolmosen! :> Olin tosi tyytyväinen kokonaisuuteen ja kaikkeen. Ja tänään oliki viimenen työpäivä. Mun ihanat kutoset oli tehny mulle maailman ihanimman kortin:>♥
Nyt sitten istun bussissa ja matkaan kohti Kokkolaa, josta matka jatkuu Pietarsaareen. Vihdoinki!
Sain myös tänään Tiialta synttärilahjan. Koska meillä ei ajallaan hoideta hommia. : D synttäreistä ei okkaan ku kohta kaks kuukautta, mutta ei se mitään.
Nyt kuitenki jatkan tätä matkustamistani pimeässä bussissa :)
PS. Kävin tänää parturissa pitkästä aikaa. Tasanen ottatukka ja hiusten kasvattaminen jatkuuuuu
Yritän nyt ankarasti miettiä, että kenet saan tekeen mulle jonku uuen hienon bannerin. Alan olla korviani myöten täynnä tätä valkosuutta ja tota yhtä kuvaa tossa. Aargh. Haluaisin vähä enemmän munlaisen tästä blogista. Eli jos vaa suinki osaat tehä bannereita ja sulla on jonkisortin kuvanmuokkausohjelma koneella nii pistähä kommenttiboksiin mullekki tietoa asiasta! :)
Mulla ei oo mitää erikoisempia päivityksiäkää. Oon ollu koko viikon vaa kotosalla.
Tosin nyt torstaina sitte sain taas kisut hoitoon koko päiväksi. Okei no tänään ei oo muutenkaa ollu mun päivä missään asiassa, joten miksipäs kissojenkaan kanssa.
Olihan se semmosta säätämistä että huh. Piti juosta koko naapurusto läpi, että oisin saanu apua ko edellinen hoitaja oli laittanu sen tietyn ikkunan paikalleen väärinpäin. Ja kyseisestä ikkunasta pentukissat kulkee niiden ulkohäkkiin ku niille ei muuta maailmaa uskalla näyttää etteivät karkaa tielle.
Taistelin sen yhen perhanan ikkunan kans varmaa tunnin. Sitte vasta otin pennut koppaan ja vein ne sillä ulkokautta häkkiin. Eli en saanu siis sitä ikkunaa auki. Aargh.
Ja kävin tänää sitte myös ala-asteella puhumassa siitä työssäoppimispaikasta. No .. se loppu aika äkkiä se palaveri ko me ei koulusta ollu saatu minkään näköstä opasta siihen toppiin liittyen, nii reksi joutu alkaa soittelemaan meijän opistolle, että mistä tässä on nyt kyse ja sano että ottaa muhun huomenissa yhteyttä. Ainaki toivonmukaan!
Mitään muuta en toivo huomiselle ku että ois ees hitusen parempi päivä!
Ja se mun uus cybershopista tilattu paita näytti tänää siltä niinku oisin kietoutunu amerikan lippuun : D Se oli jotenki huvittavan näkönen ennenku sitte laitoin sen kunnolla :p
Eikä mulla varmaa oo ees mitää uusia kuviakkaan oikeen laittaa. Oon nii huono ottaan enää kuvia, koska se mun järkkäri on edelleenki kaupanhyllyllä ja siellä myöskin pysyy, koska lumia on mun synttärilahja. Hmmw :<
näin ton call me mayben musiikkivideon eilen ekaa kertaa ja nauroin! Oli aika hauska :)
Mutta nyt jatkan facebookin puolella!
Hyvääää yötä!:)
Ps. Mulla on jo viis lukiaaa!! :)) oon niiiiiiiiiiiin ilonen!:>
I could watch you for a lifetime You're my favourite movie
Heipsu dudes.
On taas menny viikkko vaiko enemmänki viimesimmästä kirjotuksesta.
Ikinä ei oo joko aikaa, tai sittekkö ois aikaa nii ei vaa jaksa kirjottaa tai ei oo mitään mistä kirjottaa.
Nyt mulla pyörii pääsä nii monta milijoonaa ajatusta, etten keksikkää mittää muutaku kirjottamista.
Yhtään kuvia mulla ei nyt oo, mutta hoppe so että nää ajatukset riittäis ees jonku sortin pitkään kirjotukseen. Ja ei .. en tykkää sanasta postaus, joten puhun vaa kirjotuksista/kirjottamisesta.
Tää viikko on ollu iha mahtava. Koulut alako vihdoinki! Riitti jo se kolomen ja puolen viikon jähimine kotona. Pääsi vihdoinki takasi Käläviälle ja koulupenkille. Silti oli kyllä jo ekan päivän jälkee pää hajota käsiin ku nuo meijän tuntijärjestelyt atto-aine aikana on lähes perseestä. Vai jaksaako joku oikeesti istua 4 tuntia lähes putkeen matikan tunnilla vaan laskemassa jotain ylitsepääsemättömän vaikeita laskuja? Meilläki piettii vaa kaks 10minuutin taukua niillä tunneilla. Uhhrw! Onneksi aina niin ihana halinalleni ja muut kaverit jaksaa piristää koulun jälkeistä asuntolaelämäää :) Mutta vaan onse silti niin ihanaa aina tulla kottiin ku täällä on tämä yks Reppe-rakas :)) <3
Ja kyllä.. puhun koirasta.
Tänää me käytiin Tatin kans kaupunkisa. Meijä piti löytää sille uusia vaatteita. Mitä siitä siis tuli ku molemmat _himo_shoppajaat pääsi kaupunkiin? No yhtä hermojen menetystä ja pään hajuamista koko homma. Meistä ei oo miksikään shoppailijoiksi ikinä. Iha tuskassa etittiin vaatteita ja kyllä ne sitte onneksi löyty. Itellekki sain hommattua pari uutta ihanaa paitaa mikä oli kyllä maailman kaheksas ihime. Mää en ylleesä löyvä yhtää mittää mistää Oulusta, mutta nytpä kerranki löysin.
Mulla oli myös mielesä jottai syvällisiä ajatuksia, mutta aina ku mää aukasen tämän blogin ja hehkutan, että oon saanu jotai kirjotettavaa mieleen ja kaikkia, nii ne hemmetin ajatukset karkaa! Kyllä mä tähän toki jotain saan, mutta siis no nii.
Mää täsä yritän miettiä, että mitä mun pääsä oikee liikkuu, mutta mää en tiedä. Mun ajatukset on iha sekasi.
Mulla on kauhija ikävä Toniaki ja mää vaa mietin kaikkia paskaa.
Miks mulle tullee nykyään aina, ku tuun Käläviältä kottiin nii semmone olo, että halluisin vaa tehä lattiaan reijän ja hypätä sinne? Kotona aina ahistaa ja on semmone olo niinku en kuuluis tänne ja sitte ku pääsee Käläviälle, kaikki on hyvin. Mulla on sinne ikävä koko ajan. Me äitin kans muuten kerran ku iltasella oltiin ajelemassa tuolla josahi ja läyryttii kaikkia paskaa, me alettiin puhumaan muuttamisesta. Äiti totes, että sille ois aivan yks ja sama asia mihi me muutettas, jos paikkakuntaaki pittäis vaihtaa. Huomasin, että nii se on. Ei Martinniemi oo se paikka, jossa ois iha pakko olla tai ees lähellä. Tää ei tavallaa tunnu nii kodilta. Täällä vaa on ja asuu. Ei tänne oo kasvanu mitään juuria, vaikka kuustoista vuotta oon täällä viettänykki. Eli siis koko tähän astisen elämäni.
Mää oon asunu Käläviällä vasta .. no siis elokuusta asti joka viikko ja oon kiintyny siihen paikkaan yllättävän kovin, vaikka ei sekään tunnu nii kodilta aina. Ehkä mua ei oo luotu pysymään aloillaan. Oonki aina haaveillu, että ku saan ees jonku näkösen ammatin, nii lähen veks täältä Suomesta ja reissaan! Haluan nähä muutaki maailmaa ku Smartin-baarin ja Käläviän opiston..
Ja taas jos hypitään asiasta toiseen.. mää vaa välillä mietin, että mikä tätä maailmaa vaivaa? Miksi kaikki onniin jotenki uutta ja ihimeellistä? Miksi mikkään ei voi pysyä semmosena kusse oli sillon ku mää oon ollu pieni .. joskus 200-luvun alussa .. Nykyään lapsetki jo ala-asteella .. nelosluokalta lähtien nii tytöt meikkaa ja iskee poikia. Pojat luulee olevansa nii kovia ku menevät ja ostavat jotain ES. Tulee vaa nii mieleen ne ajat ku ite on ollu ala-asteella. Herra jumala .. mehä ollaa penikkoina vaa leikitty. Joko sisällä barbeilla etc. muilla nukeilla ja eläimillä tai sitte ulukona piilosta etc. muita yhtä ihania ja perinteisiä lastenleikkejä. Ei me olla meikattu 4. luokalla. Ei etes ajateltu semmosia. Eikä me viidenellä luokalla seurusteltu jonku pojan/tytön kanssa. Tai istuttu koneella pelaamassa tai facebookissa. Me ei vedelty mitään kielareita kenenkään kanssa eikä meitä huolettanu järin, että mitkä vaatteet passaa minkäki kans. Me mentii niissä mitkä tuntu vaa itelle hyvältä päällä. Tää mun teksti vaikuttaa niinku oisin joku vanahaki ihimine, mutta ihan oikiasti tää maailma vaa muuttuu. Minusta itestäni joissaki suhteissa nii aivan väärille raiteille. Lapsien täytyy olla lapsia! Ei niistä tarvi kouluttaa jo kolomos luokalta lähtien miksikkään Miss-Suomeksi tai poikia Hunkseiksi. Omfg haluaisin niiiiiin vaikuttaa jotenki tähän, mutta mitäpä minä kuustoista vuotias mittään pystyn tällekkää tekemään. En yhtään mittään.
Musta tuntuu myös, että ei ala-asteelaisten kuuluis ees tietää mitä joku seksiki on. Ku jotku kuutosluokkalaisetki haaveilee jo jostain seksikokemuksista ihanien poikaystäviensä kanssa. Voi jumalauta! Ei näin. Ei mitenkään päin, eikä koskaan ikinä sais olla näin!
Meillekki tuli pojista tyyliin vain jotain poika-bakteereita aina ala-asteella. Mää voisin jauhaa tästä aiheesta vaikka kuin kauan ja kuin pitkästi, mutta ehkä mun kanta tuli seleväksi. Nii .. ehkä.
Mulle tuli taas semmonen olo, että mää voisin tehä vaa lattiaan reijän ja mennä sinne piiloon maailmalta. Tai sitte se on vaa sitä, että tylsää olla kotona vaa iliman mitään järkevää tekemistä ankaran väsymyksen kera. Vaikka mitä tekemistä täsä ennää pittäis muka kehitellä? Kello on jo kuitenki yks yöllä. Katon jotain murha-tutkimus ohojelmaaki nii voiko täsä ennää ees hymmyillä? No ei kyllä jaksa. Eikä kyllä ees hymmyilytä.
Ja kaikista eniten tässä vituttaa se, että naapurit mölyää ja tyylii tappelevat tuolla rappukäytävässä. Jep .. tää on tätä kerrostalo-elämän harvinaista herkkua! Ja hevonvit... tää oo mittää harvinaista! Ensimmäiset bile-asukit saa hääjön, nii jo toiset on tulosa. Tää talo on kirottu. Tai no musta tuntuu että toi yks asunto vaan! Sinne aina muuttaa joku himo nuori bilettäjä, saa häädön ja seuraava himo bilettäjä on jo tulossa! Ja ku rappukäytävässäki kaikuu ja äänieristykset on lähes olemattomat, voin jopa kuulla ku naapurit käy kusella! Uh huh .. olen puhunut.
