- I write sins not tragedies

En päässy eilen sittenkää päivittelemään mittään, joten nyt toivotan sitten kaikille hyvät juhannukset :)

Ite tosiaan olin porukoiden kanssa perhetuttavien tykönä viettämässä juhannusta. Syötiin hyvin, laulettiin karaokea ja tämmöstä muuta perussettiä. Yhtään ei juhannustaikoja tehty, vaikka mun tekiki mieli käyä poimimassa ne kukkaset sieltä kedolta. : D
No joka tapauksessa ilta oli ihan hauska ja pitkä. Pääsin sitten, tai no jouduin! Sekottamaan taas unirytmin nii saa nähä miten maanantaina jaksaa taas töihin. Mutta seki on positiivista, ettei oo enää ku neljä päivää töitä jälellä.
Palattiin tosiaan kotiin kuitenki nyt lauantaina ja täällä sitte tehtii kans ruokaa iha kohtuuella. Riksa ja sen tyttöystäväki tuli sitten kotia loppuviikoksi. Huimaa. Yheksi yöksi.
Ja olin ehkä yks niistä harvoista jotka sitte vietti juhannuksen selvinpäin. Okei mää myönnän että kahen päivän aikana join yhteesä kaks siiteriä. Eipä se oo nii mun hommaa nii ei innosta.

Huomenna aattelinki ottaa sitte iha vaa lunkisti, koska sitte taas pittää uurastaa seuraava viikko. Ja tuleva viikonloppu menneeki kissoja hoidellessa. Ja enää viikko ja yks päivää nii Toni-rakas saapuu tänne♥ Ah voisin laskia vaikka minuutteja ja sekunteja siihen. On sen verran kova ikävä.

Tosiaan mää aattelin, että otan juhannuksena kuvia, että saan tunnelmaa myös blogiin, mutta empä sitte ollenkaa muistanu/tajunnu että kamera oli laukussa koko ajan mukana. Nohh.. tällä kertaa ei ookkaa sitte nii paljo kuvia.
Tuli sitten sen verran sekavasti tätä tekstiä ku väsyny oon, että tosiaan taijan sen yhen/pari kuvaa tähän ladata ja soittaa sitte Tonille, että pääsen nukkumaanki joskus.

Hyvväää juhannusta ja öitä! :)

- I need a bitch slap with the chair

Helou!

Aattelin tulla päivittään jotain viime viikolta ja tältä viikoltaki.
Syytä kai pyytää anteeksi. En tiiä ketkä tätä blogia stalkkaa, mutta mun oli tarkotus alottaa se joka/joka toinen päivä kirjottelu, mutta en näköjään vieläkään kykene siihen. En tajua mikä siinä on niin vaikeeta.
No mutta kuitenki..

Viime viikolla tosiaan alotin työt Haukiputtaan 4Hlla. Jos saa suoraan sanoa, niin .. se on perseestä. Musta ei oo mihinkää ruusupuskaan nyppiin jotain rikkaruohoja. Tai ruohoamaan kaikki kukkapenkit mitä Haukiputtaalta löytyy. Ah se on niin surkeeta touhua. D :
En ikinä kuvitellu, että se ois oikiasti noin surkiaa hommaa. No ei siinä, jotku tykkää, mutta mää en. En todellakaan! Nipinnapin pystyn kittuuttaan tuon pari viikkua töissä. Saapaha sitte lomailla rauhasa ja saa ees jonku verran rahaa. Tällä viikolla tosin jäi maanantaina käymättä töissä, koska sato nii perkeleesti. Koko päivän taukoamatta. Tänään olin taas töissä. Saa nähä miten huomenna käy ku on luvattu kamalaa säätä.
Sitte onki jo juhannus viikonloppu, joka mennee perhetuttujen luona Kellossa. Saa nähä mitä sitä sielä keksii.

Aah viimeviikon torstaina sitte menin Riitun ja Marjukan kans käymää Suomen tivolissa! :)
Oli ihan tosi nastaa. Marjukan kans pari kertaa pyörähettii joissai laitteissa ja siihe se sitte jäiki. Itehän olin tietämättäni auringonpistoksen kourissa sielläki tivolissa nii sai sitä ihimetellä ku oksetti ja huimas nii kauheesti.  
Maailman onnellisimpana ihimesä sain sieltä kävellä kuitenki pois. Riitu voitti mulle yhestä pelistä, josta ei ikinä oikiati voita mitään, niin mustan angry birds pehemolelun :)) Ah olin maailman onnellisin ihiminen! Oon aina halunnu jonku kokosta angry birds pehemolelua ja sieltä sen sitte sain! : p
Muuta jännää ei sitte tapahtunukkaan.

Mää monesti mietin, että mikä siinä on vikana että ku en osaa arvostaa ittiä yhtään. Aina ku katon peilistä niin tulee semmonen olo, että hei, kuka idiootti on ostanu noin ruman peilin. Omaan kämppään en ainakaa haluu tommosta peiliä mistä kattoo tommone peikko takasi. Olo on koko ajan semmonen, että kaikki muut on mua parempia kaikessa. Mää oon aina kateellinen kaikille. Neon laihoja, kauniita, komeita, pitkiä, lyhyitä. Mä oon mä enkä muutu, vaikka haluaisin. Jotenki en vaa pysty sietämään tätä peilikuvaa. En mitään itsessäni. Vaikka tiedän senki, että ei kukaan oo täydellinen. Silti aina kaupungilla, mulla on olo että heitän hupun päähän ja kävelen katse maata viiltäen. Tämä tunne ei ota muuttuakseen, vaikka koitan ajatella aina toisin. On mussaki jotain hyvää, kyllä mustaki pidetään. Mä oon kiva kaveri. Mä oon ihana tyttöystävä. Joo ei. En ole. En pysty. Ja jotenki musta tuntuu että nämäki asiat on helepompi vaa kirjottaa, ku sanoa ääneen kellekkään. Oonhan mää tästäki tietenki kavereiden kanssa puhunu. Ehkä. Mutta ei se oo silti sama asia. Ahistaa ihan välillä, ku se kateus iskee päällle. Kaikki muut on mua kauniimpia. Ne osaa kaikkea. Mä en oo mitään, enkä osaa mitään. Jotenki vaa tuntuu että oon jotenki epäonnistunu tässä elämässä.
Enkä tajua oikiasti miksi ajattelen näin. Herra jumala mää oon kohta vasta 17-vuotias ja ajattelen että oon jo nyt epäonnistunu. Enhän mä oo ees kerenny tehä mitään. Tää fiilis on lähes perseestä.
Joskus en vaa voi sille mitään.
Eräs viikko oli yks ilta, yks ilta ja yks hetki, jona olin ihan suht onnellinen. Mä pystyin kattoon peilistä ja ajatella hiljaa mielessäni että wau.. mä oon ihan nätti. Ja se oli tosiaan sen yhen sekunnin sadasosan tuulahdus. Näin se oli taas poissa. 
Toivon joskus pääseväni yli tästä. Ehkä joku päivä. 


Aahh rawr. Tuli jonku verran vuodatettua. En vaa jaksa enempää pitkän työpäivän jälkeen. D ::
Haluaisin vaa satuloida hevosen ja lähtä ihan yksin johonki metsän siimekseen ratsastamaan ja purkaamaan ajatuksia.
Mutta sen sijaan aattelin ladata parit kuvat ja jatkaa sitten facebookin ja skypen tuntumassa.
Palaillaan! 
Öitä! :)
Ps. Mun kamera meinas purkaa yhteistyösopimuksen tässä yks päivä! Mä tarviin sen järkkärin! NYT