# I like you

I could watch you for a lifetime
You're my favourite movie


Heipsu dudes. 

On taas menny viikkko vaiko enemmänki viimesimmästä kirjotuksesta. 

Ikinä ei oo joko aikaa, tai sittekkö ois aikaa nii ei vaa jaksa kirjottaa tai ei oo mitään mistä kirjottaa.

Nyt mulla pyörii pääsä nii monta milijoonaa ajatusta, etten keksikkää mittää muutaku kirjottamista. 

Yhtään kuvia mulla ei nyt oo, mutta hoppe so että nää ajatukset riittäis ees jonku sortin pitkään kirjotukseen. Ja ei .. en tykkää sanasta postaus, joten puhun vaa kirjotuksista/kirjottamisesta. 

Tää viikko on ollu iha mahtava. Koulut alako vihdoinki! Riitti jo se kolomen ja puolen viikon jähimine kotona. Pääsi vihdoinki takasi Käläviälle ja koulupenkille. Silti oli kyllä jo ekan päivän jälkee pää hajota käsiin ku nuo meijän tuntijärjestelyt atto-aine aikana on lähes perseestä. Vai jaksaako joku oikeesti istua 4 tuntia lähes putkeen matikan tunnilla vaan laskemassa jotain ylitsepääsemättömän vaikeita laskuja? Meilläki piettii vaa kaks 10minuutin taukua niillä tunneilla. Uhhrw! Onneksi aina niin ihana halinalleni ja muut kaverit jaksaa piristää koulun jälkeistä asuntolaelämäää :) Mutta vaan onse silti niin ihanaa aina tulla kottiin ku täällä on tämä yks Reppe-rakas :)) <3 

Ja kyllä.. puhun koirasta. 

Tänää me käytiin Tatin kans kaupunkisa. Meijä piti löytää sille uusia vaatteita. Mitä siitä siis tuli ku molemmat _himo_shoppajaat pääsi kaupunkiin? No yhtä hermojen menetystä ja pään hajuamista koko homma. Meistä ei oo miksikään shoppailijoiksi ikinä. Iha tuskassa etittiin vaatteita ja kyllä ne sitte onneksi löyty. Itellekki sain hommattua pari uutta ihanaa paitaa mikä oli kyllä maailman kaheksas ihime. Mää en ylleesä löyvä yhtää mittää mistää Oulusta, mutta nytpä kerranki löysin. 

Mulla oli myös mielesä jottai syvällisiä ajatuksia, mutta aina ku mää aukasen tämän blogin ja hehkutan, että oon saanu jotai kirjotettavaa mieleen ja kaikkia, nii ne hemmetin ajatukset karkaa! Kyllä mä tähän toki jotain saan, mutta siis no nii. 

Mää täsä yritän miettiä, että mitä mun pääsä oikee liikkuu, mutta mää en tiedä. Mun ajatukset on iha sekasi.

Mulla on kauhija ikävä Toniaki ja mää vaa mietin kaikkia paskaa. 

Miks mulle tullee nykyään aina, ku tuun Käläviältä kottiin nii semmone olo, että halluisin vaa tehä lattiaan reijän ja hypätä sinne? Kotona aina ahistaa ja on semmone olo niinku en kuuluis tänne ja sitte ku pääsee Käläviälle, kaikki on hyvin. Mulla on sinne ikävä koko ajan. Me äitin kans muuten kerran ku iltasella oltiin ajelemassa tuolla josahi ja läyryttii kaikkia paskaa, me alettiin puhumaan muuttamisesta. Äiti totes, että sille ois aivan yks ja sama asia mihi me muutettas, jos paikkakuntaaki pittäis vaihtaa. Huomasin, että nii se on. Ei Martinniemi oo se paikka, jossa ois iha pakko olla tai ees lähellä. Tää ei tavallaa tunnu nii kodilta. Täällä vaa on ja asuu. Ei tänne oo kasvanu mitään juuria, vaikka kuustoista vuotta oon täällä viettänykki. Eli siis koko tähän astisen elämäni.

Mää oon asunu Käläviällä vasta .. no siis elokuusta asti joka viikko ja oon kiintyny siihen paikkaan yllättävän kovin, vaikka ei sekään tunnu nii kodilta aina. Ehkä mua ei oo luotu pysymään aloillaan. Oonki aina haaveillu, että ku saan ees jonku näkösen ammatin, nii lähen veks täältä Suomesta ja reissaan! Haluan nähä muutaki maailmaa ku Smartin-baarin ja Käläviän opiston..

Ja taas jos hypitään asiasta toiseen.. mää vaa välillä mietin, että mikä tätä maailmaa vaivaa? Miksi kaikki onniin jotenki uutta ja ihimeellistä? Miksi mikkään ei voi pysyä semmosena kusse oli sillon ku mää oon ollu pieni .. joskus 200-luvun alussa .. Nykyään lapsetki jo ala-asteella .. nelosluokalta lähtien nii tytöt meikkaa ja iskee poikia. Pojat luulee olevansa nii kovia ku menevät ja ostavat jotain ES. Tulee vaa nii mieleen ne ajat ku ite on ollu ala-asteella. Herra jumala .. mehä ollaa penikkoina vaa leikitty. Joko sisällä barbeilla etc. muilla nukeilla ja eläimillä tai sitte ulukona piilosta etc. muita yhtä ihania ja perinteisiä lastenleikkejä. Ei me olla meikattu 4. luokalla. Ei etes ajateltu semmosia. Eikä me viidenellä luokalla seurusteltu jonku pojan/tytön kanssa. Tai istuttu koneella pelaamassa tai facebookissa. Me ei vedelty mitään kielareita kenenkään kanssa eikä meitä huolettanu järin, että mitkä vaatteet passaa minkäki kans. Me mentii niissä mitkä tuntu vaa itelle hyvältä päällä. Tää mun teksti vaikuttaa niinku oisin joku vanahaki ihimine, mutta ihan oikiasti tää maailma vaa muuttuu. Minusta itestäni joissaki suhteissa nii aivan väärille raiteille. Lapsien täytyy olla lapsia! Ei niistä tarvi kouluttaa jo kolomos luokalta lähtien miksikkään Miss-Suomeksi tai poikia Hunkseiksi. Omfg haluaisin niiiiiin vaikuttaa jotenki tähän, mutta mitäpä minä kuustoista vuotias mittään pystyn tällekkää tekemään. En yhtään mittään. 

Musta tuntuu myös, että ei ala-asteelaisten kuuluis ees tietää mitä joku seksiki on. Ku jotku kuutosluokkalaisetki haaveilee jo jostain seksikokemuksista ihanien poikaystäviensä kanssa. Voi jumalauta! Ei näin. Ei mitenkään päin, eikä koskaan ikinä sais olla näin! 

Meillekki tuli pojista tyyliin vain jotain poika-bakteereita aina ala-asteella. Mää voisin jauhaa tästä aiheesta vaikka kuin kauan ja kuin pitkästi, mutta ehkä mun kanta tuli seleväksi. Nii .. ehkä. 

Mulle tuli taas semmonen olo, että mää voisin tehä vaa lattiaan reijän ja mennä sinne piiloon maailmalta. Tai sitte se on vaa sitä, että tylsää olla kotona vaa iliman mitään järkevää tekemistä ankaran väsymyksen kera. Vaikka mitä tekemistä täsä ennää pittäis muka kehitellä? Kello on jo kuitenki yks yöllä. Katon jotain murha-tutkimus ohojelmaaki nii voiko täsä ennää ees hymmyillä? No ei kyllä jaksa. Eikä kyllä ees hymmyilytä. 

Ja kaikista eniten tässä vituttaa se, että naapurit mölyää ja tyylii tappelevat tuolla rappukäytävässä. Jep .. tää on tätä kerrostalo-elämän harvinaista herkkua! Ja hevonvit... tää oo mittää harvinaista! Ensimmäiset bile-asukit saa hääjön, nii jo toiset on tulosa. Tää talo on kirottu. Tai no musta tuntuu että toi yks asunto vaan! Sinne aina muuttaa joku himo nuori bilettäjä, saa häädön ja seuraava himo bilettäjä on jo tulossa! Ja ku rappukäytävässäki kaikuu ja äänieristykset on lähes olemattomat, voin jopa kuulla ku naapurit käy kusella! Uh huh .. olen puhunut. 

Aattelin että laitan tähän pari uusinta kuvaa rakkaasta Jäbästäni © Marjukka (Tatti).

Sitte vaa aattelin oottaa että vittuunnun nii pahasti kunnes nukahan. Eli heti ku saan tän julukastua ja facen kiinni. 

Tai ehkä yrittäsin ajatella jotaki mukavaa ja mennä sitte hyvillä mielin nukkuun :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Uanssi kuittaa!

ps. Toni on ihana :) <3