Mulla on ollu tännään niin helvetin outo päivä, että mun oli pakko tulla jakeleen mun ajatuksia tänne. En osaa kuvailla niitä oikee mitenkää oikianlailla, mutta koitan jotain saaha aikaseksi.
Oli aivan tosi ihanan lämmin päivä! Iha ku kesällä. Aurinko paisto, oli lämmin ilima ja vähän tuuleskeli. Olin aivan tosi hyvällä tuulella koko päivän. Jaksoin istua koulussaki yhessä kohti ja kuunnella!
Sitte oltas saatu lähtä kotiin jo tuntia aijemmin. Kuhan lupas tehä yhen tehtävän ennen tulevaa perjantaita.
Olin nii hyvällä tuulella, että jäin luokkaan tekemään sitä ja sain sen valamiiksi.
Siihen tehtävään kuulu lukia yks aivan tosi ankara teksti ja sitten kirjottaa siitä vähintään A4 kokonen mielipidekirjotus.
Tehtävän otsikko oli ''Kohtaamisia''. En oo ikinä, siis en ikinä lukenu niin sairasta paskaa!
Teksti käsitteli huumeongelmaista tyttöä ja hänen äitiään. Miten asiat voi suomessa olla niin saatanan huonosti? En vaan tajua. Miten voi viranomaiset ja sairaala hyljätä sen äiti ja tyttö paran ihan kokonaan. Onko se ihime että nykyään nuorilla on alkoholi ja huumeongelmia kun menet niistä kertomaan viranomaisille niin ne käännyttää sut ovelta takasi? Ei helvetti. Se vaan on niin väärin, että pisti ihan todellakin vihaksi kun sitä tekstiä luki. Päässä pyöri niin monta miljoona ajatusta sillon, että siitä mun mielipidekirjotuksesta tuli yhtä vittu-saatanan hokemista.
Voi olla että laittavat mut kirjottamaan sen uusiksi, mutta eipä tuo mikään iso homma ole! :)
Tänään oli niiiin kesänen päivä, että ois tehny mieli tehä kaikkea. Oisin halunnu lähtä kokkolaan, hypätä seuraavaan junaan mikä vain menee helsinkiin ja lähtä sinne iliman mittään erillistä syytä! Iha vaan lähtä iliman päämäärää siellä. Mennä vain! Mennä hetken mukana.
Oisin halunnu käyä myös lenkillä, muttaku tän Käläviän kiertää viiteen minnuutiin ympäri nii ei huvittanu.
Eli koko tämä ihana kesänen päivä meni siihen että tuskailin että mitä vittua teen.
No ei siinä. Jos huomena ois yhtä kiva ilima nii juoksen vaikka Kokkolaan ja takasi.
Mun tuurilla huomenna vaa tullee vitusti lunta ja räntää ja ilima on ku morsian. Morsian ku perse.
Tässä illan päälle ku ajattelin mennyttä viikonloppua nii mulle iski aivan ankara Jäbä-ikävä!
Sitte aina väkisinki ku ajattelen Jäbää nii mulle tulee mieleen se yks lehtijuttu minkä luin joskus pari vuotta sitten. '' Ensimmäisen koiran kuolemasta ei ikinä toivu kunnolla. ''. Mulla alakaa itellä aina, aivan aina. Niin helevetin aina ku voi vaan aina nii itkettämään ku ajattelen etes asiaa. Mietin aikaa ennen Jäbää ja mietin myös tulevaisuutta Jäbän jälkeen. Koska se on parasta mitä mulle on ikinä, siis ikinä tapahtunu! Kukaan, tai mikään ei mene sen hunajatassun edelle. Ei nyt eikä koskaan! Ja tässä vaiheessa kysytään, että kumpi on rakkaampi koira vai ystävät? Ei. En ala tälle linjalle. Sekä koira että ystävät on mulle ihan kaikki yhtä tärkeitä!
Ehkä mää lattaan tähän vielä parit kuvat ja lähtis tässä piakkoin nukkumaanki niin jaksaa huomenna olla yhtä aurinkoinen ku tännään! :))
 |
| Smile boy, smile ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti