Hohhoi
viimeksi yli kuukausi sitten tullut postausta. Ehkä nyt on siis hyvä
aika päivittää vähän tapahtumia.
Meidän
loppuaika Englannissa meni hyvin. Me kierreltiin Lontoossa ja
hengailtiin kämpillä muiden vuokralaisten kanssa. Elettiin siis
ihan normaalia elämää. Niin ja käytiinhän me töissäkin.
Viimeinen
työpäivä oli yksi kauheimmista päivistä ikinä. Tunteet oli niin
ristiriitaset heti aamusta lähtien. Olin niin onnellinen siitä,
että me selvittiin koko kaksi kuukautta täysin vieraassa
kulttuurissa ja saatiin hyvää palautetta meidän työskentelystä,
mutta ajatus siitä, että pitäisi lähteä pian suomeen ja jättää
kaikki ihanat lapset ja opettajat sinne - ei maistunut ollenkaan.
Siispä kun hyvästien aika tuli, me itkettiin Marien kans. Eikä se
ollut edes mitään hillittyä nyyhkyttämistä, vaan ihan kunnon kyyneleitä. Lapset oli tehny meille aivan ihanat kortit
sekä saimme omat liikkapussit jotka sisälsi meidän ensimmäiset ja
mitä luultavimmin viimeiset koulujumpperit, koulupinssit sekä
mukit. Niin ja meidän antaessa heille suomalaista suklaata sekä
salmiakkia, me saimme erästä opettajaa lainaten ''horrible
traditional English candy''. Vielä matkalla töistä kotiin itkimme.
Se oli viimeinen kerta sitä reittiä, siinä bussissa.
Koska
työpaikkaohjaajamme oli kipeänä tämän meidän viimeisen
työviikkomme, me kävimme hänen luonaan iltapäiväteellä vielä
sunnuntaina.
Perjantain
viimeinen työpäivä toi meille väkisinkin mieleen tulevan
maanantain. Meidän täytyisi sanoa heipat kaikille kämppiksillemme.
Jättää se tuttu ja turvallinen kotikatu, se talo, ne ihmiset,
koiraa unohtamatta.
Maanantai-aamuna
herättiin tosi aikasin, koska meidän lento lähti 9:40. Meidän
täytyisi ensin matkustaa Gatwickin lentoasemalle, mutta onneksi
vuokraisukki oli ihana ja antoi meille ensin kyydin junalle, jolla
sitten pääsimme lentoasemalle saakka. Se aamu oli myöskin kauhea.
Heti herätessä mulla soi päässä Robinin onnellinen ja kyynelet
vaan vuosi silmistä ihan taukoamatta. Ei ollut ihan helpoimmasta
päästä jättää Enkku-isovelulle hyvästejä. Saati sitte koko
kotikadulle. Itseasiassa ne mun kyynelet tais loppua vasta
lentokentällä, mutta heti kun kone käänsi nokkansa kohti
kiitorataa, kiihdytti ja nousi - se alko taas. Ikkunasta sitten vain
katselimme ja itkimme. Goodbye England!♥
living death
we did it!
Last breakfast in England @Costa
Nyt
on kulunu jo yli kuukausi siitä kun me palattiin Suomeen. Aika menee
siis vieläkin aivan hullua tahtia. Suomeen saavuttaessa oli täällä
tietenkin elämä aivan erilaista ja paluu koulunpenkille oli
vaikeaa. Koulussa on omat kiireet ja koko ajan tulee niskaan lisää
tehtäviä mitkä täytyy olla suoritettuna ennen valmistumista ja
siihen päälle vielä opintomatka. Onneksi itselläni ei ole enään
kuin muutama hassu tehtävä palauttamatta ja sitten oisin valmis
saamaan paperit käteen!
Olin
unohtaa että hain AMKin yhteyshaussakin. Ensimmäisenä oli
Kemi-Tornio AMK sosionomi ja toisena Rovaniemi liikunta ja vapaa-aika
koulutus.
Oon
myös kaiken tämän häslingin keskellä alkanut ottamaan itseäni
niskasta kiinni. Olen alkanut käymään 2kk tauon jälkeen salilla,
jättänyt herkkujen syömisen ja katson hieman tarkemmin mitä
pistän suuhuni, jospa sitä pääsisi vähän parempaan
kesäkuntoon.
Tämän
lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa, että saan oman oikean isoveljen
takaisin Ugandasta! Onneksi Riksa kerkeää tulla mun valmistujaisiin.. ellei se sitte jää sinne hyppiin liaanilta toiselle.. Miss you!♥
I blame the jet lag
Salla did those nails to me♥
I spent the whole first week sleeping with Jäbä♥
First week @school
♥
Another normal day
He looks so old!
I made these
Few pounds
four months anymore and then I'm so done with this!
He misses you as much as I do!♥
Mun
pitäis vissiin alkaa kirjottaan taas useammin, koska tuntuu ettei
nää mun jutut lopu ikinä kesken! Nyt kuitenkin loppuun vielä,
että kesätöistä ei oo vielä mitään tietoa vaikka pitäis
varmaan jo olla.. Joten kesäsksi ei oo mitään suunnitelmia, paitsi
ehkä reissu Turun ruissaloon, ruisrockiin. The 1975
Voi luoja kuin tää aika menee nopeeta! Vaihdettiin jälleen kerran kuukautta. Ollaan jälleen kerran askelta lähempänä joulua ja tammikuuta! Aaaa kuin siistii!:) Tuntuu niin ihanalta ajatella, että kohta pian on taas joulu (vuoden yks ihanimmista ajoista) ja vuosi vaihtuu. Mutta on niin paljon tekemistä ennen joulua ja uuttavuotta, että jos en tuu hulluksi, niin en sitten koskaan! Ois mm. yks opinnäytetyön tekeminen sekä kämpän (ehkä työpaikankin) hommaaminen Englannista. Pelottaaa aivan sikana!
Tässä viimeaikoina ei nyt mitään maailmaa mullistavaa oo kerenny taaskaan tapahtua, perus koulunkäyntiä, chillailua kotona viikonloppusin ja kävin mää Haaparannalla taas Riksan ja Suvin hoivissa pari päivää.
Hieman myös vituttaa kun pitäis tuo ''ihana'' uusi kamera palauttaa. Siitä on tullu ihan selvästi nainen, siitä en voi erehtyä. Se haluaa pitää menkkapäiviä, jolloin se ei halua näyttää mulle mitään sillä otettuja kuvia, vaan näyttöön lävähtää teksti '' Tätä tiedostoa ei voida näyttää '' ja siihen lisäksi, salamavalo toimii sillon ku se itte haluaa, ei suinkaan joka kerta, vaikka sitä tarttis ja asetukset ois kohdillaan. Raivostuttavaa. Mun pitäis saada se kuntoon ennen lähtöä sinne Britteihin, saas nähä..
Jossusein♥
Touho '' Möyhis '' Kekkonen
Ja nyt palataan jälleen kerran musahaasteeseen (jota en näillä näkymin saa ikinä valmiiksi!:D)
Voiko tätä sen kummemmin selitellä? Paitsi että tämä oli vaikea siinä määrin, että mitään bändiä en sen erityisemmin vihaa, mutta en vain pidä kyseisestä musiikista. Ja ainoa joka tuli tähän aikaan yöstä mieleeni oli tämä.
En tiiä alkaako tästä blogista tulla jotenki enempi kuvapainotteisempi ku aikasemmin nyt kun on oma kamera millä kuvata. Vai johtuukohan tämä aivojen jumitus vaan tuosta musahaasteesta joka häiritsee jokaista postaustani aina. En sitte tiedä :) Mutta tänään kävin sitten hakemassa tai no laittamassa eerrhh.. tilaamassa itelleni henkkarit. Finally! En yhtään viimetippaan taaskaan sitäkään jättänyt. Johan minä jo ensi viikon keksiviikkona 18 vuotta täytän. Hullua. Mutta on jotenki nii sekava olotila ja väsyttää ihan hirveesti liikaa nii kuvatkuvatkuvat.
Eipä tarvinnu meikäläisen onneksi nukkua viimeyönä yksin kun toisenpuolen isosta sängystä valtasi Jäbä ja Touho. Ja en tajua kuinka onnistuin taas saamaan noinkin edustavan kuvan Jäbästä :D
Ja nyt alkaa tulla sellaista CV-kuva matskuu että alta pois..
Tässä vaiheessa voi todeta jo jokainen sitten että en välttämättä aina jaksa olla kunnolla kameran edessä :) en edes joka kerta. Mutta ompahan muistoja vanhemmalle iälle. Saa sitte iäkkäämpänä miettiä että kui paljon oisin ollu oikeesti sen pyöriänhuoneen tarpeessa:)
Ja sitten musahaasteen pariin!
Aaaah tää oli ihanan helppo!
Ihan ehottomasti valitsen Jedwardien tekemän coverin Under pressuresta! Tätä popitettii Marjukan kanssa aikoinaan legendaarisessa Olhavassa!:)
