Hohhoi
viimeksi yli kuukausi sitten tullut postausta. Ehkä nyt on siis hyvä
aika päivittää vähän tapahtumia.
Meidän
loppuaika Englannissa meni hyvin. Me kierreltiin Lontoossa ja
hengailtiin kämpillä muiden vuokralaisten kanssa. Elettiin siis
ihan normaalia elämää. Niin ja käytiinhän me töissäkin.
Viimeinen
työpäivä oli yksi kauheimmista päivistä ikinä. Tunteet oli niin
ristiriitaset heti aamusta lähtien. Olin niin onnellinen siitä,
että me selvittiin koko kaksi kuukautta täysin vieraassa
kulttuurissa ja saatiin hyvää palautetta meidän työskentelystä,
mutta ajatus siitä, että pitäisi lähteä pian suomeen ja jättää
kaikki ihanat lapset ja opettajat sinne - ei maistunut ollenkaan.
Siispä kun hyvästien aika tuli, me itkettiin Marien kans. Eikä se
ollut edes mitään hillittyä nyyhkyttämistä, vaan ihan kunnon kyyneleitä. Lapset oli tehny meille aivan ihanat kortit
sekä saimme omat liikkapussit jotka sisälsi meidän ensimmäiset ja
mitä luultavimmin viimeiset koulujumpperit, koulupinssit sekä
mukit. Niin ja meidän antaessa heille suomalaista suklaata sekä
salmiakkia, me saimme erästä opettajaa lainaten ''horrible
traditional English candy''. Vielä matkalla töistä kotiin itkimme.
Se oli viimeinen kerta sitä reittiä, siinä bussissa.
Koska
työpaikkaohjaajamme oli kipeänä tämän meidän viimeisen
työviikkomme, me kävimme hänen luonaan iltapäiväteellä vielä
sunnuntaina.
Perjantain
viimeinen työpäivä toi meille väkisinkin mieleen tulevan
maanantain. Meidän täytyisi sanoa heipat kaikille kämppiksillemme.
Jättää se tuttu ja turvallinen kotikatu, se talo, ne ihmiset,
koiraa unohtamatta.
Maanantai-aamuna
herättiin tosi aikasin, koska meidän lento lähti 9:40. Meidän
täytyisi ensin matkustaa Gatwickin lentoasemalle, mutta onneksi
vuokraisukki oli ihana ja antoi meille ensin kyydin junalle, jolla
sitten pääsimme lentoasemalle saakka. Se aamu oli myöskin kauhea.
Heti herätessä mulla soi päässä Robinin onnellinen ja kyynelet
vaan vuosi silmistä ihan taukoamatta. Ei ollut ihan helpoimmasta
päästä jättää Enkku-isovelulle hyvästejä. Saati sitte koko
kotikadulle. Itseasiassa ne mun kyynelet tais loppua vasta
lentokentällä, mutta heti kun kone käänsi nokkansa kohti
kiitorataa, kiihdytti ja nousi - se alko taas. Ikkunasta sitten vain
katselimme ja itkimme. Goodbye England!♥
living death
we did it!
Last breakfast in England @Costa
Nyt
on kulunu jo yli kuukausi siitä kun me palattiin Suomeen. Aika menee
siis vieläkin aivan hullua tahtia. Suomeen saavuttaessa oli täällä
tietenkin elämä aivan erilaista ja paluu koulunpenkille oli
vaikeaa. Koulussa on omat kiireet ja koko ajan tulee niskaan lisää
tehtäviä mitkä täytyy olla suoritettuna ennen valmistumista ja
siihen päälle vielä opintomatka. Onneksi itselläni ei ole enään
kuin muutama hassu tehtävä palauttamatta ja sitten oisin valmis
saamaan paperit käteen!
Olin
unohtaa että hain AMKin yhteyshaussakin. Ensimmäisenä oli
Kemi-Tornio AMK sosionomi ja toisena Rovaniemi liikunta ja vapaa-aika
koulutus.
Oon
myös kaiken tämän häslingin keskellä alkanut ottamaan itseäni
niskasta kiinni. Olen alkanut käymään 2kk tauon jälkeen salilla,
jättänyt herkkujen syömisen ja katson hieman tarkemmin mitä
pistän suuhuni, jospa sitä pääsisi vähän parempaan
kesäkuntoon.
Tämän
lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa, että saan oman oikean isoveljen
takaisin Ugandasta! Onneksi Riksa kerkeää tulla mun valmistujaisiin.. ellei se sitte jää sinne hyppiin liaanilta toiselle.. Miss you!♥
I blame the jet lag
Salla did those nails to me♥
I spent the whole first week sleeping with Jäbä♥
First week @school
♥
Another normal day
He looks so old!
I made these
Few pounds
four months anymore and then I'm so done with this!
He misses you as much as I do!♥
Mun
pitäis vissiin alkaa kirjottaan taas useammin, koska tuntuu ettei
nää mun jutut lopu ikinä kesken! Nyt kuitenkin loppuun vielä,
että kesätöistä ei oo vielä mitään tietoa vaikka pitäis
varmaan jo olla.. Joten kesäsksi ei oo mitään suunnitelmia, paitsi
ehkä reissu Turun ruissaloon, ruisrockiin. The 1975
Okei eli mulla jää näitä päiviä aina välistä, mutta nyt tulee kahen päivän eestä haastetta.
Eilinen tosiaan öö.. mitä me tehtiin? Ei ilimeisesti mitään. Okei nukuin taas kolmeen saakka iltapäivällä ja sitten piti lähtä käymään kaupassa ja siinähän nyt kesti (se on itsestäänselvyys, koska naiset). Sitten me vain hengailtiin kämpillä ja tehtiin (Marie teki!!) karjalanpaistia.
Niin joo ja taisin itkubiletellä, koska isovelu lähtee maanantaina Ugandaan!
naama ja/tai hiukset (päivä)
Päivän kuva
tärkeintä♥
food
Tämä on aivan ehodottomasti päivän kuva, koska en oo ikinä nähny mitään noin söpöä!
aamu! ps. mun puhelin meinas tippua tonne suureen kuppiin teetä..
Koska eilinen oli niin kerrassaan mitäänsanomaton niin tänään sitten nukuin taas mukavat yöunet, jonka jälkeen laittauduin valmiiksi ja lähdin Lauran kanssa Lontooseen. Tarkotuksena oli kiertää kauppoja ja kaikkea, koska eilinen Suttonin reissu oli turhista turhin koska täällä menee perjantai-iltana kaikki vaatekaupat jo kuudelta kiinni. Marien kärsiessä rahattomuudesta, hän jäi kämpille vielä laittautumaan ja vetelehtimään ja tuli vasta myöhemmin perässä Blaisen kanssa (vuokraisukin poika).
Meillä oli tarkotus tosiaan käydä siellä London Eyessä, mutta ei se oli auki vain puoli yhdeksään, joten se jäi meiltä kokematta. Sen sijaan käytiin yhessä kivassa ravintolassa/pubissa (whatever) syömässä meidän dinneri. Jihuu! Niin joo ja ainoa asia mikä Oxford Streetiltä jäi meikäläisellä käteen -tai no tässä tapauksessa jalkaan, oli mun ensimmäiset ihan ihka aidot conversen tennarit. Jeeee oon niiin rakastunu ja materialismionnellisuus on huipussaan!
hiukset
naama
food
päivän kuva
ilta
Päivän kuva ja tärkeintä ja kingston takaa laadun..
Koko tämä päivä on mennyt aika nopeasti. Sekin varmaan johtuu siitä, että vaikka nyt on vasta toinen virallinen lomapäivä niin mun unirytmi on rehellisesti päin v..
Tänäänki heräsin siinä puoli kolme paikallista aikaa, koska olin koko yön väkertäny blogia ja työssäoppimispäiväkirjoja. Tämä koko päivä on mennyt sitten opinnäytetyötä väkertäessä. Maanantai-iltana tuskailin aivan kympillä SOS-lapsikylä aiheen kanssa ja sain kaksi sivua kirjotettua. Jo siinä vaiheessa tuntu, että olin antanut kaikkeni siihen. Sitten juttelin opettajan kans sähköpostin välityksellä ja sovittiin että saan vaihtaa aihetta ja nyt mun ois tarkotus kirjottaa meidän työskentelystä täällä Englannissa. Kuin huisii! Toi aihe on mulle maailman sopivin, koska rakastan meidän työpaikkaa täällä ja aihe on mieluinen.
Onko mitään muuta tapahtunut... ei. Oon vaan istunu koko päivän sängyllä kuunnellen musiikkia ja ähertäny wordin kanssa opparia. Jes hyvä minä!:)
Mun ''aamu''
Päivä
Naama
Hiukset
ruoka
Tähän kuvaan kiteytyy päivän kuva, tärkeintä ja ilta.
Ps. Tästä bändistä on tullu yhtä paha obsession mulle tän reissun aikana kuin teen juonnista
