Heloo!
Tulimpa taas päivittelleen tännekki tätä elämää.
Viimeviikko oli ihan jees. Koulussa meni ihan hyvin ja saatiin suunnitelua Himangan tiimeytyski alusta loppuun asti! Ja kyllä. Minä ja Marie toimitaan sen rojektin pomoina. Maanantaina ois homman toteutus. Saa nähä miten käy..
Tämä viikonloppu on ollu ihan yhtä helvettiä. Mulla on olo ku joku söis mun mieltä koko ajan. Nakertaa yhä pienemmiksi osiksi. Aivan sama mitä tekee ja kuka sanoo ja mitä, niiin joka tilanteessa vituttaa nii paljo ettei veri kierrä. Aivan sairas olo ku ei tiiä miten päin olis. Ihmisilläki alakaa mennä hermo, ku kiukkuan, äksyilen ja huuan iliman syytä.
Torstaina ku tulin kotia, nii heti ensimmäisenä oli äiti vastassa. Naama norsunvitulla. Heti ku kysyin että mikä on niin alako kauhia kiukkuaminen. Teki mieli ottaa kassit ja lähtä samontein takasi Käläviälle. Mietin vieläki miksen tehny sitä? Raahauduin kamppeineni kuitenki omaan huoneeseen, istahin lattialle että alkasin purkaan laukkua ja vaihtaan vaatteita, mutta purskahin vaa itkuun. Teki mieli vaa vajota johonki maan alle. Siitäpä tämä vitutus on jatkunu koko viikonlopun. Oon raatanu itteni kuoliaaksi jo viikolla koulussa, nii nyt ko iskä on petipotilaana nii oon joutunu äitin orjaksi. Oon tehny aivan liikaa, aivan kaikkea aamusta iltaan! En vaa jaksa! Ja eniten tässä kuvottaa tämä kauhia ikävä! Ja se, että viimeyönä näin sairasta unta että iha oksettaa. Kaikki mun pelot oli ahettu siihen yhteen uneen. Vaikkei se ees ollu mikään painajainen niin silti. En enää ikinä halua kokea tätä oloa, mikä tässä on ollu päällä jo torstaista lähtien.
Eniten mua ehkä kuitenki pelottaa se, että Toninki mitta tulee täyteen ku tiuskin ja huuan vaa sillekki. Mikkään ei kelepaa ja oon iha angry birdsi. Haluaisin pyytää anteeksi, mutta mää en pysty! Mää oon aivan liian kiukkunen tehäkseni sen.
Kuka vittu kusi mun aamu muroihin?!
Ens viikollaki on tulossa ehkä maailman turhin viikko ikinä! Maantai - himangan tiimeytys, Tiistai - 8v. synttärit, Keskiviikko - koulua ja kotiin! Periaatteessa oisin jäny kotia, mutta koska maanantaita ja tiistaita en saa jättää välistä nii pakko lähtä matkustaan taas pois Oulusta.
Sain onneks käytyä ostaan äitille äitienpäivä lahjanki. Jotain pientä, mutta ehkä hieman omaperäistä. Se pitäs vielä vaan viedä loppuun saakka, mutta en oo vielä kerenny ku äiti on hästänny koko päivän ympärillä! En vaan jaksa enää paketoida sitä! No ehkä se kelepaa noinki:)
Viimeviikola sain söpön öppiäisen! :) Meijän luokan Miisa teki mulle tommosen ylisöpön örkin! :3
Nyt koitan saaja mun ajatuksia oikiasti jonku näkösene kuosiin ja laitan nuo pari vaivasta weppi_laatu kuvaa tähän. Mun pitäs saaja aikaseksi vielä soittaa Tonillekki ja tehä tosiaan tuo äitin lahaja loppuun! Ehkä mää vielä onnistun tässä joku päivä!
Nyt kuvien uppaus ja soitto, ehkä nukkumaan!
Öitä!
Tulimpa taas päivittelleen tännekki tätä elämää.
Viimeviikko oli ihan jees. Koulussa meni ihan hyvin ja saatiin suunnitelua Himangan tiimeytyski alusta loppuun asti! Ja kyllä. Minä ja Marie toimitaan sen rojektin pomoina. Maanantaina ois homman toteutus. Saa nähä miten käy..
Tämä viikonloppu on ollu ihan yhtä helvettiä. Mulla on olo ku joku söis mun mieltä koko ajan. Nakertaa yhä pienemmiksi osiksi. Aivan sama mitä tekee ja kuka sanoo ja mitä, niiin joka tilanteessa vituttaa nii paljo ettei veri kierrä. Aivan sairas olo ku ei tiiä miten päin olis. Ihmisilläki alakaa mennä hermo, ku kiukkuan, äksyilen ja huuan iliman syytä.
Torstaina ku tulin kotia, nii heti ensimmäisenä oli äiti vastassa. Naama norsunvitulla. Heti ku kysyin että mikä on niin alako kauhia kiukkuaminen. Teki mieli ottaa kassit ja lähtä samontein takasi Käläviälle. Mietin vieläki miksen tehny sitä? Raahauduin kamppeineni kuitenki omaan huoneeseen, istahin lattialle että alkasin purkaan laukkua ja vaihtaan vaatteita, mutta purskahin vaa itkuun. Teki mieli vaa vajota johonki maan alle. Siitäpä tämä vitutus on jatkunu koko viikonlopun. Oon raatanu itteni kuoliaaksi jo viikolla koulussa, nii nyt ko iskä on petipotilaana nii oon joutunu äitin orjaksi. Oon tehny aivan liikaa, aivan kaikkea aamusta iltaan! En vaa jaksa! Ja eniten tässä kuvottaa tämä kauhia ikävä! Ja se, että viimeyönä näin sairasta unta että iha oksettaa. Kaikki mun pelot oli ahettu siihen yhteen uneen. Vaikkei se ees ollu mikään painajainen niin silti. En enää ikinä halua kokea tätä oloa, mikä tässä on ollu päällä jo torstaista lähtien.
Eniten mua ehkä kuitenki pelottaa se, että Toninki mitta tulee täyteen ku tiuskin ja huuan vaa sillekki. Mikkään ei kelepaa ja oon iha angry birdsi. Haluaisin pyytää anteeksi, mutta mää en pysty! Mää oon aivan liian kiukkunen tehäkseni sen.
Kuka vittu kusi mun aamu muroihin?!
Ens viikollaki on tulossa ehkä maailman turhin viikko ikinä! Maantai - himangan tiimeytys, Tiistai - 8v. synttärit, Keskiviikko - koulua ja kotiin! Periaatteessa oisin jäny kotia, mutta koska maanantaita ja tiistaita en saa jättää välistä nii pakko lähtä matkustaan taas pois Oulusta.
Sain onneks käytyä ostaan äitille äitienpäivä lahjanki. Jotain pientä, mutta ehkä hieman omaperäistä. Se pitäs vielä vaan viedä loppuun saakka, mutta en oo vielä kerenny ku äiti on hästänny koko päivän ympärillä! En vaan jaksa enää paketoida sitä! No ehkä se kelepaa noinki:)
Viimeviikola sain söpön öppiäisen! :) Meijän luokan Miisa teki mulle tommosen ylisöpön örkin! :3
Nyt koitan saaja mun ajatuksia oikiasti jonku näkösene kuosiin ja laitan nuo pari vaivasta weppi_laatu kuvaa tähän. Mun pitäs saaja aikaseksi vielä soittaa Tonillekki ja tehä tosiaan tuo äitin lahaja loppuun! Ehkä mää vielä onnistun tässä joku päivä!
Nyt kuvien uppaus ja soitto, ehkä nukkumaan!
Öitä!
 |
| Öppimönkiäinen♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti